Perimmiltään ihmismieltä kiehtoo kehä eli ympyrä, koska se tyydyttää jotakin meidän sisäisestä kaipuustamme. Se on yksi kaikkein yleismaailmallisimmista ja muinaisimmista muodoista koko maailmankaikkeudessa.

Yksi elämän suurimmista arvoituksista on aika. Kaikki mikä meille tapahtuu, tapahtuu ajassa. Aika kuluu ja vie kaiken mennessään. Onko jossain paikka, jonne menneet päivät meidän tietämättämme kerääntyvät?

Kaikki tietävät, että ajan kokeminen on suhteellista. Kun on kurjaa, aika kuluu hitaasti, kun on kivaa, aika lentää.

Luvussa käsitellään ikuista nuoruuttaa mm. tarinalla Tir na n-og, ikuisen nuoruuden maa. Paikkaa, jossa aika kuluu eritavalla kuin maan päällä. Ikuisuudessa on erilainen elämänrytmi. Luvussa on erilaisia tarinoita erilaisista kulttuureista, joissa ihminen murtautuu meidän ajastamme ulos palatakseen satojen vuosien päästä takaisin.

Vanhuuden kynnyksellä on oltava lempeä itselleen. Kaikkea ei tarvitse repiä auki vuotaviksi haavoiksi. Muistoja voi käydä läpi, ryhmitellä ja lajitella. Asioita, joita syvästi katuu, voi lempeästi tutkiskella, ne ovat usein olleet kasvun paikka ihmiselle. On osattava antaa anteeksi itselleen.