Voiko kuollutta auttaa hänen kuolemansa jälkeen? Kyllä voi, monellakin tapaa. Tehokkain aika auttaa on 21 päivää kuolemasta, mutta maallisen avun vaikutus on voimakas 49 päivää. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä auttaa.

Rukoukset ovat yhtä tehokkaita, tekeepä ne maallikko tai pappi. Sinun ja kuolleen välinen vahva yhteys antaa sinulle lisävoimaa rukouksiisi. Kuolleen  ihmisen ja hänen kuolinpaikkansa välillä on vahva yhteys, joten sinun tulisi ajatuksissasi olla läsnä tuossa paikassa rukoillessasi. Rukouksissa tulisi huomioida kuolleen elämänkatsomus, eikä rukoilla asioita, jotka vain kiihdyttävät kuollutta. Rukousta vahvistaa esim. kuolleen kuvan katseleminen.

Erityisesti niiden puolesta tulisi rukoilla, jotka ovat kuolleet ahdistuneina. On myös tärkeää käyttäytyä niin, ettei häiritse tai loukkaa vainajaa. Esimerkiksi perinnöstä riiteleminen voi aiheuttaa tuskaa  vainajalle.

Meidän ei tulisi puoliksi kuolla rakkaittemme kuollessa; meidän tulisi elää entistä täydemmin heidän mentyään.

Mutta myös surevat käyvät läpi eräänlaisen kuoleman. Aivan kuten niiden, jotka todella tekevät kuolemaa, myös surevien sekasortoiset tunteet ovat luonnollisia tunteita. Surutyö on pitkä ja usein kipeä prosessi, jossa suru palaa yhä uusina ja uusina aaltoina.

Surutyön edellytys on, että kohtaamme tunteemme avoimesti, suru ei mene ohi parissa kuukaudessa, siihen voi mennä vuosi tai kaksi. Surun voi kohdata esim. juttelemalla kuolleen valokuvalle ja aloittamalla hyvästelyprosessi, viemällä suhde päätökseen ja päästämällä irti.

Mutta ennen kaikkea, rukoile ja pyydä apua, voimaa ja armoa. Rukoilu ei poista surua, surulle on oltava avoin. Kärsimystä ei voi juosta pakoon.

Jonain päivänä katsot eteenpäin ja kysyt itseltäsi: "Mitä aioin tehdä elämälläni? Miksi haluan jatkaa elämääni?"