"On kummallista olla täällä. Sama arvoitus askarruttaa alitajuisesti ihmismieltä..."

Kelteillä oli käsite "Anam cara".  Anam tarkoittaa gaeliksi sielua ja cara ystävää eli anam cara on sielun ystävä. Kun ihmisellä oli anam cara, hänestä tuli muinaisella ja ajattomalla tavalla yhtä sielunsa ystävän kanssa.

Ensimmäinen luku kirjassa käsittelee ystävyyden arvoitusta.

Kelttiläisessä runoudessa korostuu luonnon kauneus, värit ja voima. Keltit palvoivat valoa. Heillä oli voimakas tunne matkamme kehämäisestä luonteesta. Valo oli jumaluuden salaista läsnäoloa, jos ei olisi ollut valoa, ei olisi ollut elämää.

Jokaisella ihmisellä on sisäiset kasvonsa, jotka ovat aistittavissa, mutta eivät milloinkaan nähtävissä. Ainoastaan rakkaus voi herättää sen, mikä ihmisessä on jumalallista. Kun sielu herää, etsintä alkaa, eikä paluuta ole. Mutta ihminen menettää sielunsa tasapainon, jos hän on hyvä antamaan, mutta huono ottamaan vastaan.

Todellisen rakkauden liitossa kaksi sielua yhtyy toisiinsa, he tulvivat toistensa yli niin, että minuuden rajat hämärtyvät. Jokainen ihminen tarvitsee elämäänsä kipeästi anam caran. Ystävyys on aina tunnistamista, ikiaikainen tunnistaminen saattaa toisistaan eksyneet sielut yhteen.

Raamatussa sanotaan, ettei kukaan ole nähnyt jumalaa. Kun ajatusta muutetaan hiukan, ei kukaan voi myöskään nähdä omaa sieluaan, siitä voi kokea vain välähdyksiä sen valosta ja ääriviivoista.

Buddhalaisuudessa on vastaava käsite kalyana-mitra eli jalo ystävä. Koska kukaan ei voi nähdä omaa elämäänsä täydellisesti, tarvitaan kalyana mitra eräänlaiseksi peiliksi ihmiselle. Ystävyydessä ja rakkaudessa on kuitenkin tärkeää vaalia yksilöllisyyttään. Sielu tarvitsee tilaa, jotta se ei tukahtuisi, todellinen ystävyys ei tukahduta, vaan vahvistaa.

Ensimmäinen luku käsittelee ystävyyttä, ystävyyden määritelmää, mitä se on ja mitä se ei ole. Kiteytettynä todellinen ystävyys on kahden sielun tapaaminen, jossa sielut tunnistavat toisensa oltuaan erossa toisistaan. Aito ystävyys saa sielut vahvistumaan ja ne ruokkivat rakkautta ja valoa toisissaan.