Buddhalaisuuden mukaan kuolinhetkellä kahdella asialla on merkitystä. Sillä mitä on elämänsä aikana tehnyt ja sillä missä mielentilassa on kuoleman hetkellä.

Kirjoittaja korostaa testamentin teon tärkeyttä, sitä, että tietoisesti on luopunut omaisuudestaan, maallisista asioista, joita kukaan ei voi ottaa mukaansa. Ei ole hyväksi kuoleman jälkeisessä tilassa katsoa, kuinka sukulaiset riitelevät tavaroista ja rahoista.

Rukouksen armoa kuoleman hetkellä ei voi väheksyä. Jumalaan voi turvata ja rukoilla syntejään anteeksi. Kuolinhetkellä kannattaa yhtyä rukouksin ja visualisoiden Jumalaan. Luota sieluusi ja rentoudu, sinun ei tarvitse oppia, saavuttaa eikä ymmärtää mitään uutta; anna vain kaiken sen, mitä olet jo saanut, puhjeta kukkaan ja avautua yhä suurempiin ja suurempiin syvyyksiin. Mitä ikinä ruumiillesi tapahtuukin, muista, ettei sydämesi ole koskaan rampa tai sairas.

Luvun lopussa korostetaan oman sielun tuntemisen tärkeyttä, sillä kun kuolemme, joudumme luopumaan ruumiistamme, joka on ollut koko elämämme keskipiste.