Syntymän ihme. Kukaan ei ole täällä sattumalta. Syntymässä meillä ei ole mahdollisuutta valita identiteettiämme.

Kelttiläisessä kulttuurissa pidettiin pyhinä lähteitä. Samalla tavalla lähde voi alkaa pulputa ihmismielessä ja silloin löytää sisimmästään syvyyttä, jonka olemassaoloa ei osannut edes aavistaa.

Ihmiset kärsivät valmiuden puutteesta. Elämällä on niin paljon annettavaa, mutta meillä on käsi kahvalla, olemmeko valmiita vastaanottamaan kaiken sen, minkä elämä voi tarjota? Kun ihminen on valmis, hän saa siunauksen.

Sielu on lähde sisällämme, se on raikas, virkistävä ja ehtymätön. Ihmisen minä voi tukahduttaa sielun ja kontrolloida sen oman elämänsä ulkopuolelle. Sielu on oven takana koko ajan, ovi täytyy vain avata. Jumalan läsnäoloon ei tarvita ohjelmia, tasoja, ihmisen rakennelmia.

Kun aika rajoitetan lineaariseksi, se jää vaille olemusta. Ikuisuus on aina läsnä - ihmisen sisimmässä. Ikuisuus ei ole missään muualla, se ei ole jossain kaukaisuudessa. Hengellisyys on kyseenalaista, mikäli sen tarkoituksena on pelkästään tyydyttäää ihmisen omaa henkistä nälkää. Tällainen hengellisyys juontaa juurensa yksinäisyyden pelosta. Yksinoloa on monenlaista. kärsimystä, joka on pimeää yksinäisyyttä.

Kuitenkin sielun yhteyden voi löytää vain hiljaisuudessa, yksin.

Kielteisiä asioita / vastoinkäymisiä ei tulisi pelätä, vaan nähdä ne kasvun paikkana. Omat kielteiset piirteensä tulisi oppia tunnistamaan ja löytää ne kasvun mahdollisuuksina. Omaan itseen tulisi aina suhtautua lempeästi.

Lopuksi: Yksi suurimmista synneistä on elämätön elämä. Esteet joita luomme mielessämme, ovat useimmiten vain harhakuvia, eivät todellisia esteitä.

***

Laitan tähän ajattelemisen aihetta liittyen elämättömään elämään:

Nuorempana - SITKU
Keski-iässä - MUTKU
Vanhempana - VOIKU

Miten olisi NYTKU???