tiistai, 7. syyskuu 2010

Diane Hennacy Powell, Kuudes aisti

20100605_34.jpg 

Sielu, onko ihmisellä sielua? Kuinka sen olemassaolon tai olemattomuuden voi todistaa?

Kirjassa annettiin vertaus siitä, ovatko kaikki joutsenet valkoisia vai eivät. Jotta sen voisi todistaa, ei tarvitse tutkia kaikkia valkoisia joutsenia, riittää, kun löytää yhden mustan. Silloin voi todeta, että kaikki joutsenet eivät ole valkoisia.

Luvussa 1 käsiteltiin tietoisuutta ja aivoja. Diane Hennacy Powell on neuropsykiatri, joka on toiminut professorina Harwardin lääketieteellisessä ja julkaissut useita tietoisuutta käsitteleviä teoksia. Kirja on mielenkiintoinen ja helppolukuinen.

"Yritys ymmärtää tietoisuutta tutkimalla kallomme sisältä löytyvää harmaata ainetta on sama kuin jos yrittäisi ymmärtää musiikkia purkamalla cd-soittimia ja analysoimalla niiden osia".

Luvussa 2 käsitellään telepatiaa ja muuntuneita tajunnan tiloja. Luvussa kolme identtisiä kaksosia ja paritietoisuutta. "Erillisyys toisistamme on tietoisuuden luoma optinen harha", Albert Einstein. Luku neljä käsittelee selvänäköisyyttä koskevia tutkimuksia.

Luku viisi kiinnosti minua henkilökohtaisesti, se käsitteli aikaa. Onko aika jana vai piste? Onko meillä vapaata tahtoa? Jos voimme ennustaa tulevaisuutta, mitä se kertoo ajasta ja vapaasta tahdosta? Elokuvan kuvaamisvaiheessa ohjaaja ja näyttelijät ilmaisevat vapaata tahtoa ja heidän suorituksensa ja improvisaationsa ovat vapaan tahdon ilmaisuja. Mutta kun elokuva on teatterissa, sama tapahtumasarja toistuu uudelleen ja uudelleen.(s. 106)

Luku kuusi käsitteli psykokinesiaa, rukouksen parantavaa voimaa ja spontaania paranemista. 

Luku seitsemän, irti ruumiista? Ruumiista poistumiskokemuksen neurologia, siihen vaikuttaa kulmapoimu aivoissa (s.137). Kyseessä on siis aivotoimminnan häiriö alueella, jossa kosketusta, kuuloaistia ja näkökykyä prosessoivat alueet risteävät. Epänormaali sähköinen aktiviteetti voi johtaa siihen, että signaalit aivojen sisällä menevät sekaisin ja ihminen kokee ruumiinsa sijainnin väärin. Mutta se ei selitä, miten aivot voivat saada pätevää tietoa paikasta, johon ruumiilla ei ole yhteyttä. Luku käsittelee myös kuolemanrajakokemuksia.

N, N-dimetyylitryptamiini (DMT). "Skitsofreenikko hukkuu samoihin vesiin, joissa mystikko riemuiten ui" / Joseph Campbell. DMT on serotiinin johdannainen ja sen otaksutaan vaikuttavan serotiinin reseptoreihin. Ihmisruumiin luonnollinen DMT-lähde on käpylisäke. Käpylisäke on tärkein rauhanen, joka vastaa ihmisen siirtymisestä unitilaan tuottamalla melatoniinia ja arginiinivasotosiinia. Näiden aineiden epätyypillinen erittyminen voi selittää, minkä vuoksi joillakin meedioilla on unitiloja vastaavia aivoaaltoja, vaikka he ovat hereillä.

Onko tietoisuus täysin rajoittunut ruumiiseemme? Ilmeisesti ei. Tietoisuus näyttäisi olevan jonkinlainen energia tai kenttä.

Kahdeksas luku, uni, analyyttisen mielen poiskytkeminen, evoluutio ja aivojen kehitys, autistiset nerot.

Yhdeksäs luku, oikea ja vasen aivopuolisko. Tiedostamaton, "Silmät näkevät vain sen, minkä mieli on valmis ymmärtämään" / Henri Bergson. Aivojen suodatusmekanismit. Kymmenes luku, tietoisuus ja elämänverkko, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mystikot ja fysiikan lakeja.

Yhdestoista luku: Ajan olemus."Useimmat ihmiset uskovat, että aika kuluu; tosiasiassa se pysyy siinä missä se on" / Dogen, Zenmestari. Aikamalleja, ajan fysiikka... Ja takaisin viidennessä luvussa käsiteltyyn aiheeseen: Ennustaminen ja vapaa tahto.

Kahdestoista luku: Osien summa on kokonaisuutta suurempi. Mitä on tietoisuus? Kollektiivinen alitajunta, holografia ja elävät hologrammit. Holografisessa maailmankaikkeudessa kaikkea aika-avaruudessa olevaa koskeva informaatio sijaitsisi jokaisessa aika-avaruuden paikassa.

tiistai, 7. syyskuu 2010

Deepak Chopra, Buddha

20080710_02.jpg

Deepak Chopralla on miellyttävä tapa kirjoittaa ja hän on kirjoittanut romaanin, jossa kuvataan Buddhan elämää kruununprinssinä isänsä palatsissa, hän menee naimisiin, päättää jättää palatsin ja ryhtyä munkiksi.

Itse jäin miettimään Buddhaa, en niinkään munkkina, vaan ihmisenä, aviomiehenä, isänä. Buddhan elämä vaikutti ratkaisevasti miljoonien elämään, mutta aviomiehenä ja isänä hän ei ollut yksi parhaimmista.

sunnuntai, 1. helmikuu 2009

Robin Sharma, The Monk who sold his Ferrari

20090606_08.jpg

Ostin kirjan ollessani työmatkalla Bostonissa. Kirjan tarina kertoo menestyksekkäästä ja kuuluisasta lakimiehestä, joka sydänkohtauksen jälkeen päättää muuttaa elämänsä ja jättää vanhan elämänsä taakseen, ryhtyen munkiksi. Kirjan kertojana on Julianin ystävä ja vanha työkaveri, jonka luokse Julian tulee vierailemaan kolmen vuoden jälkeen.

Kun Julian oli 50-vuotias, hän näytti 70-vuotiaalta. Pitkät päivät töissä karkoittivat ystävät ja perheen ympäriltä. Hän oli ylipainoinen ja huonokuntoinen. Hän oli kadottanut huumorintajunsa ja kykynsä nauraa.

Kirja alkaa varsinaisesti kolme vuotta sydänkohtauksen jälkeen, Julian on lähtenyt Intiaan joogiksi ja palaa sieltä vierailemaan ystävänsä luokse muuttuneena miehenä. Hän näyttää 35-vuotiaalta terveyden perikuvalta säteillen sisäistä elinvoimaa ja energiaa.

Julian kertoo, kuinka hän muuttui ja mitä muutos vaati.

Lyhyesti kirja on romaanin muodossa kerrottu kuinka muuttaa elämänsä tasapainoiseksi ja onnelliseksi. Robin Sharman tyyli kirjoittajana on helppotajuista ja kirja on mielestäni lukemisen arvoinen. Melko kiehtova on Julianin tarina Intiassa viettämästään ajasta.

"Kun luovuin isojen nautintojen etsimisestä ja aloin nauttia pienistä asioista, löysin onnen"
"Aloin auttaa apua tarvitsevia ja nyt yksinkertaisesti olen mies, joka löysi sielunsa"
"Älä koskaan kadu menneisyyttä, ennemminkin ylistä opetusta, jonka sait"
"Kuinka voin välittää muista, jos en välitä itsestäni?"
"Kuinka voin tehdä hyviä asioita, jos en itse voi hyvin?"
"En voi rakastaa sinua, jos en voi rakastaa itseäni"
"Kun oppilas on valmis, opettaja ilmestyy"
"Kun kuppi on täysi, kuinka sinne voi laittaa lisää muuten kuin tyhjentämällä kuppia"
"Kiinalainen merkki kriisi muodostuu kahdesta merkistä: vaara ja mahdollisuus"

Seitsemän totuutta:
1) Mieli on kuin puutarha, sitä pitää hoitaa, negatiivisia ajatuksia ei saa päästää sisään. Iloitse hyvästä, älä haudo menneitä. Unelmoi ja tee unelmista totta.

***

Jatkuu...

lauantai, 31. tammikuu 2009

John O'Donohue, Anam Cara kelttiläistä viisautta, luku 6

20080702_33.jpg

Ihmisellä on elämäntiellään aina seuraa, kuolema varjostaa hänen jokaista ajatustaan ja tunnettaan.

Kuolema ei ole vain fyysinen tapahtuma elämän lopussa, vaan kuolemalla on monet kasvot. Kuoleman kasvoja ovat kielteisyys ja pelko.

Yksi ihmisen pyhimmistä velvollisuuksista on olla oma itsensä. Elämä on kovin lyhyt ja meillä kaikilla on oma erityinen kohtalomme. Elämän pelottava tosiasia on sen ennustamattomuus. Meille voi tapahtua mitä hyvänsä.

Eräs asia on kuitenkin varma ja väistämätön. Meidän on lähdettävä täältä kun kuolema kutsuu. Missä miten milloin? Sitä emme tiedä.

Syntymässä tullaan tyhjästä, kuolemassa hävitään tyhjyyteen. Kun joku kuolee, hän aivan kirjaimellisesti häviää. Kuoleman hetkellä minuus ja sielu kamppailevat, mutta kun sielun on aika lähteä, se lähtee.

Liian monet ihmiset valmistautuvat elämään sen sijaan, että eläisivät.  Elämä on lyhyt ja elettyjä hetkiä ei saa takaisin. Vaikuttaa siltä, että meidän on määrä elää kaikki se, mikä kohdallemme osuu. Elämässä usein vain odotamme, että jokin puuttuva tulee täyttämään elämämme. Ihminen, esine tai hanke. Haluamme epätoivoisesti täyttää tuon tyhjyyden.

Mutta vain tuntemalla sielumme, voimme täyttää tuon tyhjyyden.

torstai, 29. tammikuu 2009

John O'Donohue, Anam Cara kelttiläistä viisautta, luku 5

20080628_12.jpg

Perimmiltään ihmismieltä kiehtoo kehä eli ympyrä, koska se tyydyttää jotakin meidän sisäisestä kaipuustamme. Se on yksi kaikkein yleismaailmallisimmista ja muinaisimmista muodoista koko maailmankaikkeudessa.

Yksi elämän suurimmista arvoituksista on aika. Kaikki mikä meille tapahtuu, tapahtuu ajassa. Aika kuluu ja vie kaiken mennessään. Onko jossain paikka, jonne menneet päivät meidän tietämättämme kerääntyvät?

Kaikki tietävät, että ajan kokeminen on suhteellista. Kun on kurjaa, aika kuluu hitaasti, kun on kivaa, aika lentää.

Luvussa käsitellään ikuista nuoruuttaa mm. tarinalla Tir na n-og, ikuisen nuoruuden maa. Paikkaa, jossa aika kuluu eritavalla kuin maan päällä. Ikuisuudessa on erilainen elämänrytmi. Luvussa on erilaisia tarinoita erilaisista kulttuureista, joissa ihminen murtautuu meidän ajastamme ulos palatakseen satojen vuosien päästä takaisin.

Vanhuuden kynnyksellä on oltava lempeä itselleen. Kaikkea ei tarvitse repiä auki vuotaviksi haavoiksi. Muistoja voi käydä läpi, ryhmitellä ja lajitella. Asioita, joita syvästi katuu, voi lempeästi tutkiskella, ne ovat usein olleet kasvun paikka ihmiselle. On osattava antaa anteeksi itselleen.