Luku käsittelee sitä, miten sielu kirkastuu ihmiselle. Ihmisen olisi hyvä ensin miettiä aiheita kuten ihmiselämän ainutlaatuisuus, tilapäisyyden ja kuoleman ainainen läsnäolo, syyn ja seurauksen väistämättömyys ja kärsimyksen noidankehä.

Sitten tulisi turvautua Jumalaan, antaa myötätunnon vallata mieli ja alkaa työskentely oman itsen ja elämän vaikeuksien kanssa. Hiljentymällä keskittyä olennaiseen ja opettelemalla oikea asenne elämään.

Kyse on kuitenkin oivalluksesta, sielu on sisimmässä, mutta sen olemuksen ymmärtämiseen tarvitaan oivallus. Oivallus ei voi tulla pakottamalla, mutta sen tulemista voi edistää valmentautumalla, hiljentymällä ja lähestymällä Jumalaa. Kun oivallus tulee, kaikki asettuu kohdalleen, ihminen vapautuu käsitteiden "on" ja "ei ole" kahleista.

Ongelmana on, että sielun olemusta ei voi kuvailla sanoilla, mutta oivalluksen saatuaan, on kuin huppu olisi nostettu silmiltä. Ihminen kohtaa rauhan itsensä kanssa, etsintä on ohi. Sieluun on kuitenkin pidettävä yhteyttä esim. säännöllisesti hiljentymällä.

Hiljentyminen on aloitettava rauhallisessa ympäristössä, mutta sitä olisi opeteltava soveltamaan jokapäiväiseen elämään. Tavoite ei ole kääntyä sisäänpäin, vaan antaa sisimmän kirkastaa arki ympärilläsi. Opettele elämään tässä ja nyt.

Kirja on jaettu kolmeen osaan: 1) Elämä, 2) Kuoleminen ja 3) Kuolema ja jälleensyntymä. Luku 10 päättää ensimmäisen osan eli sivut 19-213.

Ensimmäinen osa on laaja ja siinä on paljon ajatuksia ja esimerkkejä. Kirja on kirjoitettu tiibetin buddahalaisuuden näkökulmasta, mutta monet asiat ovat sovellettavissa täysin riippumatta siitä, mihin uskontokuntaan kuuluu.